perjantai 31. heinäkuuta 2015

Synttärit ja elämän välitilinpäätös























Nää oli tän synttärit... aika normisti mentiin siitä huolimatta, kamera kaulassa ja arskat silmillä, Tuomarinkylässä tällä kertaa.

Minulla ei ole vielä tähän ikään mennessä ollut minkäänlaisia ikäkriisejä, mutta eilen oli lievästi matalalentoa. En usko, että sekään liittyy niin paljon juuri ikään, mutta synttäripäivä sattui sopivasti kohdalle, kun jäin pohtimaan tätä elämääni. Tein siis eilen pientä elämän välitilinpäätöstä.

Ja yhtäkkiä en pitänyt ollenkaan siitä, mitä näin. Puolisen vuotta siinä meni eron jälkeen ja nyt kaikki epäonnistumisen tunteet ja pettymykset tulvahtivat ihan täysillä pintaan.

Kuvittelin, että olen vahva ja pärjään, mutta yhtäkkiä minusta tuntui siltä, että olen heikko ja pelokas, enkä oikein itsekään tiennyt, että missä olen mahtanut pärjätä. Yksin on raskasta, ja itku on herkässä silloin, kun tajuaa, ettei arjessa ole ketään keneen voisi nojautua. Tulevaisuus ja siihen liittyvät haaveet ja suunnitelmatkin pitää rakennella ihan uusiksi, koska koko hiton kokoonpano on muuttunut. 

Näin siinä sitten käy, kun pysähtyy tekemään välitilinpäätöstä. Toisaalta olen tyytyväinen, että tein sen, ja itkin itkuni, koska se helpotti. Tänään päivä tuntuu taas ihan uudelta, ja paljon selkeämmin näkee kaiken hyvän elämässä. Minulla on suloiset pojat, ihana perhe, rakkaita ystäviä, katto pään päällä ja joka viikonpäivälle omat villasukat. Sekä tietenkin kamerani, joka onkin toiminut minulle lievästi terapiavälineenä. Jos muuten on vaikea nähdä kaunista ympärillään, niin kameran etsimen kautta se onnistuu kyllä.


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Perhevalokuvausta rannalla
























Pääsin tällä viikolla kuvaamaan valokuvaaja-kollegan, Paula Partasen perhettä.

Mikä suloinen ja niin kuvauksellinen nuori mies hänellä onkaan. Tästä pojasta tulee isona kuulemma rakennusinsinööri, mutta tämän kuvaussession perusteella sanoisin, että opiskelun pystyy varmaan rahoittamaan valokuvamallin töillä.

Kuvasimme näitä Haukilahden rannassa ja sanotaanko niin, että turhaan ei ollut säätiedotuksissa varoiteltu navakasta tuulesta, sillä noin puolessa kuvista äidin hiukset peittivät joko oman, tai sitten jonkun toisen kasvot. Onneksi muutama onnistunutkin kuva löytyi. Ja muutama hassuttelukuva myös :)

Ja ihan pakko oli laittaa tuo viimeinenkin foto teille nähtäväksi, vaikka kaikkien valokuvaussääntöjen mukaan siinä ei varmaan ole juuri mikään onnistunut... se nimittäin puhutteli minua ihan mielettömästi. Siinä on jotain maagista tunnetta, jota vain äidin ja oman lapsen välillä voi olla.  Tuon kuvan nimi voisi olla "Minä suojelen sinua kaikelta".

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Helppoja pita-pizzoja













Nyt tässä on helppo ruokavinkki kaikille niille, jotka eivät halua kesällä viettää liian kauan aikaa keittiössä. Ja voin taata, että iskee teinienkin tajuntaan ihan täysillä.

Tein tässä yhtenä päivänä pitaleivistä pikkupizzoja, ja ne olivat sekä hyviä, että mieletömän nopeita valmistaa. Paahdoin pitaleivät ensin paahtimessa ja halkaisin ne. Päälle laitoin tomaattipyrettä (ketsuppikin saattaisi toimia, jos pyrettä ei löydy kaapista). Sitten kinkkua, oliiveja, mozzarellaa, tuoretta tomaattia ja juustoraastetta. Uuniin ja kullankeltaisina ulos. Päälle voi ripotella vielä yrttejä tai oreganoa, tai jos oikein hulvattomaksi heittaytyy, niin vaikka molempia. Tarjoillaan salaatin kera... jos sen vain ehtii valmistamaan ennenkuin pellillinen on syöty. Meille jäi jäljelle pelkkä salaatti, sillä pizzat häipyivät parempiin suihin ihan hetkessä!

No niin... ja pitkästä aikaa taas pieniä autopäivityksiä. Älkää pelästykö - kulkee edelleen kuin unelma, mutta nyt meidän autoon pääsee sisälle enää takaluukun kautta: auton avain hajosi lopullisesti erään tässä samassa huushollissa asuvan, nimeltä mainitsemattoman teinin käsittelyssä. Uusi laitettiin samantien tilaukseen, mutta kestää saapua Suomeen noin 1,5-2 viikkoa. Miksiköhän tällaisia ei muten pidetä valmiiksi autokaupan hyllyillä?? Luulisi, että muutama pieni avain ei kovin isoa varastotilaa veisi, eiks niin.

Änywäy... avaimen kaukosäätimessä toimii moitteettomasti enää takaluukun aukaisu, joten nyt meillä kuljetaan siis takakontin kautta tähän menopeliin sisään. Onneksi ovesta pääsee sentään vielä ulos. Kyllä kuulkaa sitä yrittää tällä hetkellä aika tarkkaan miettiä, mihin täytyy lähteä, ja kaupastakin yrittää samalla kertaa tuoda enemmän kuin yhden päivän antimet tullessaan.

Minulle ja tälle autolle on jo muodostunut aika vahva viha-rakkaussuhde! Eikä me päästä toisistamme eroon sitten millään... mutta mikäs siinä. Tykkään autostani edelleen yli kaiken, vaikka se heittäytyykin aika usein aika hankalaksi.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...