sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Valkoinen sunnuntai-mood











Täällä on ihanan hiljaista! Nautin sunnuntai-aamuista ihan mielettömästi. Ensinnäkin saa nukkua pitkään ja sitten nauttia kahvia pitkän kaavan mukaan. Olen tottunut juomaan oman kahviannokseni heti aamulla. Moccamasterini keittää kiltisti minulle joka aamu kahdeksan kuppia, ja sitten niitä hörpitään antaumuksella pitkin aamua ja aamupäivää.

Eilen illallakin oli aika hiljaista, kun lapsukaiset lähtivät molemmat omille teilleen ja tapaamaan kavereitaan. Niinpä minä vedin reippaasti lenksut jalkaan ja lähdin tuoksuttelemaan raikasta kevätiltaa. Tuomi kukki ja sateen raikas maa tuoksui aivan ihanalle. Välillä jopa sellaiselle "mudalle". Tuli ihan lapsuus mieleen. Se, kun systerin kanssa kirmailimme pitkin maita ja mantuja lantsarit jalassa, ja aina välillä pistimme kaupan pystyyn ja myimme toisillemme ketunleipiä. Voi sitä ihanaa ja huoletonta lapsuutta. Onneksi on lämpimiä muistoja.

Leikin viimeyönä taas taksia, kun noudin kylän pojat (omani mukaan lukien) Helsingin keskustasta, ja tiputtelin sitten yksi kerrallaan omiin koteihinsa. Olipas reippaita nuoria miehiä. Jokainen kiitti kohteliaasti kyydistä, ja voin sanoa, että ilo oli ihan täysin minun puolellani. On niin vähän enää asioita, joita voi 18-vuotiaitten poikien eteen tehdä. Olkoon tämä sitten yksi niistä asioista. Sitäpaitsi muistan, että minua ja siskojanikin on heitetty ja haettu nuoruudessa todella usein, ja haluan ihan samaa omille pojilleni: saada heidät turvallisesti kotiin.

Tämän päivän valokuvaus-inspiraatio lähti liikkeelle näistä ihanista lasinalusista, jotka löytyivät kierrätyskeskuksesta, sekä tuomenkukista, joita kannoin siis eilen illalla kotiin. Lasinalusista tuli kynttilänalusia ja tuomenkukat pääsivät kauniiseen lasipulloon. Ihana raikas, valkoinen sunnuntai on nyt täällä! Nautitaan siitä...



lauantai 23. toukokuuta 2015

Joogamattoja ja sokerinhimoa













Ei taivu kuulkaa tämä vanhus enää kunnolla joogaan... tai sitten tämä jäykkyys on vain harjoituksen puutetta. 

Kävelylenkit (todellisuudessa varmaan tietokoneella istuminen, sohvalla makaaminen ja ikä) ovat saaneet aikaan sen, että tunnen itseni todella kankeaksi. Hartiat ja selkä ovat jumissa ihan koko ajan, samoin rintakehä ja sääret, ja siksi investoin omaan hyvään oloon ja hankin Jyskistä tämän ihanan turkoosin jumppamaton.

En minä sillä jumppaa, venyttelen vain, ihan hieman... ja kohta joogaan ja seison päälläni, kunhan ensin hieman harjoittelen :)

Todellinen sattuma oli, että samaisena päivänä, kun tulin tämä matto kainalossa kotiin, rakas äitini oli lähettänyt minulle Seppo Palmisen kirjoittaman kirjan "Buddhan eväät". Olen vasta päässyt kirjassa alkuun, mutta tuo on aika hauskasti kirjoitettu kirja siitä, kuinka elämän hidastaminen ja terveellisempi ruokavalio on kaiken terveyden ja elämänilon perusta.

Se, mikä minuun henkilökohtaisesti kolahti tuossa kirjassa, on totuus himosta. Siis sokerinhimosta, joka on minulla aika ajoin ihan mieletön! Kirjassa sanotaan, että makeanhimo on vain merkki siitä, että sokeriaineenvaihdunta ei ole kunnossa. Koukussa roikkuja pystyy ahtamaan itseensä huimia määriä suklaata, pizzaa, valkoista leipää, kakkua, karkkia, perunalastuja ja makeaa juomaa. Ja kaikkea tätä vielä jopa varsinaisen ruokailun jälkeenkin. Ja kammottavinta on ehkä se, että nämä ns. nopeat hiilihydraatit auttavat himoon, mutta vain hetkeksi. Olo pysyy "nälkäisenä" määrästä huolimatta pitkin päivää. 

Lohdullista oli kuitenkin lukea, että jos siirtyy sokerittomaan ruokavalioon, niin fyysiset vieroitusoireet kestävät vain viikon. Henkinen riippuvuus sen sijaan saattaa säilyä pidempään. Ja itseni tuntien, se säilyisi varmaan noin tuhat vuotta! Nähtäväksi jää, onko minusta tuollaiseen sokerittomaan ruokavalioon. Nyt on ajatuksen siemen ainakin istutettu aivoihin, ja kirjan lukeminen jatkuu.

Tuo kuvissa vilahtava Kirsi Rannon kirjoittama "Ole se valo, joka olet" -kirja onkin sitten ihan erilainen. Tämä on omaelämänkerrallinen tarina siitä, kuinka entinen tangokuningatar löysi itsensä ilon, rakkauden, ashrameiden ja enkeliterapian avulla. Mieleenpainuvinta tässä kirjassa oli ajatus siitä, että mikään elämässä ei ole sattumaa.

Joten sekään ei ole siis sattumaa, että kirja osui käteeni kaupan alelaatikosta!

Seesteistä ja tasapainoista viikonloppua, ihanat! Yritetään välttää suuria himoja, joista ei seuraa muuta kuin lisää himoja...

perjantai 22. toukokuuta 2015

Natural lookia ja kirppistelyä









Kaikki luonnonmateriaalit höystettynä raikkaalla sinisellä tuntuvat tällä hetkellä jotenkin olevan kovin lähellä sydäntä. Ja olin melkein seota, kun näin, mitä kaikkia ihanuuksia Leea oli taas Cafe Latteen tilaillut. Siis nuo korit, joissa on valkoinen yläosa ja kantokahvat - aah!!!! Tiedän, että tulen näkemään näistä unta vähintään seuraavan viikon ajan.

Täällä kartanon kauniissa miljöössä järjestetään ensiviikon sunnuntaina (31.5.) jälleen kerran bloggarikirppis, joten jos siellä ruudun toisella puolen on vielä innokkaita bloggareita, joilla nurkat pursuaa ylimääräisistä tavaroista, niin laittakaa viestiä eteenpäin. Uskoisin, että sinne mahtuu vielä mukaan.






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...